Kuolettava virus pyyhkäisee maapallon yli kohtalokkain seurauksin - ja arkitodellisuus kääntyy ylösalaisin. Elävät kuolleet vaeltavat nyt maan päällä ja etsivät tuoretta lihaa tyydyttääkseen ikuisena kalvavaa nälkäänsä. Pieni ryhmä ihmisiä yrittää välttää zombeiksi muuttuneet lähimmäisensä ja etsii turvapaikkaa 2000-luvun omimmasta pyhätöstä, virtaviivaisesta ostoskeskuksesta. Pakolaisten on jollain keinolla piilouduttava kiiluvasilmäisiltä ihmissyöjiltä - tai liityttävä heidän riveihinsä.

Kuolleiden aamunkoitto perustuu George Romeron käsikirjoitukseen, josta Romero myös teki elokuvan vuonna 1978. James Gunn, jonka merkittävin saavutus ennen tätä elokuvaa oli Scooby-Doo, on päivittänyt tarinan nykypäivän yleisölle, jota ei ole siunattu kovin pitkällä keskittymiskyvyllä. Lopputulos on hengästyttävän vauhdikas, tuhdilla väkivallalla kuorrutettu ja mustaa huumoria tihkuva toimintaelokuva, joka nappaa katsojastaan kuristusotteen jo alkumetreillä - eikä päästä irti edes lopputekstien aikana.

Romeron kulttiklassikko majoitti neljä sankariaan ostoskeskukseen, käytti lähes kolmanneksen elokuvasta hahmojensa lihallistamiseen ja siinä sivussa kritisoi hieman kulutusyhteiskuntaamme. Musiikkivideoiden parissa oppinsa saanut ohjaaja Zack Snyder ei nosta ostoskeskusta samalla tavalla esiin, vaan tekee siitä pelkän välietapin matkalla turvallisempiin maisemiin. Kovin syvällisiä merkityksiä elokuvasta ei kannata hakea, vaikka sitä katsoessaan voikin pohtia erilaisten ihmisten erilaisia reaktioita sivilisaatiomme äkilliseen romahtamiseen.

Gunnin käsikirjoitus tuo ostoskeskukseen yli kymmenhenkisen joukkion, eikä kaikille riitä ruutuaikaa. Tietyt hahmot ovat mukana ilmiselvästi vain zombeja ruokkimassa, eikä heidän kohtaloistaan jaksa kiinnostua. Snyder onnistuu kuitenkin vaivihkaa luomaan joistain päähenkilöistään lähes kolmiulotteisia hahmoja, joiden käytöstä säätelevät katsojalle tutut tunteet ja luonteenpiirteet. Joukkoon on silti mahtunut esim. ällöttävän itsekäs jupin retku, joka on suunniteltu ärsyttämään katsojaa, sekä hyväsydäminen vanhempi pariskunta, joista oli kai tarkoitus pitää ja välittää.

Mielenkiintoinen lisä alkuperäiseen tarinaan on ostoskeskusta vastapäätä asustava asekauppias Andy, jolla on tulivoimaa, muttei ruokaa. Rakennusten välinen laaja aukio houkuttelee paikalle tuhansia zombeja, joiden kustannuksella pidetään hauskaa sangen irvokkaassa ja absurdin hauskassa kohtauksessa. Kieroutuneen huumorintajun inspiroimia kohtauksia on vain muutama, minkä ansiosta ne ovat sitäkin tehokkaampia valopilkahduksia veren värjäämässä maisemassa.

Katsojaan tarttuva paniikki on pitkälti äkäisten ja nopeiden zombien ansiota. Siinä missä Romeron zombit laahustivat etanan vauhdilla epävakaasti huojuen, ovat Snyderin zombit tunteettomia ja aidosti pelottavia tappokoneita. 2000-luvun neo-zombien luomat uudet pelisäännöt ladotaan brutaalisti tiskiin ennen kuin elokuvaa on ehditty katsoa kymmentäkään minuuttia. Kuolleiden aamunkoitto on pelottavan tehokas kauhuelokuva ja yksi vuoden suurimpia yllättäjiä.

Levyllinen lateksia

Kuten etukannessa lukee, levyllä on elokuvan ohjaajan versio, jota ei ainakaan Amerikassa nähty teattereissa. Lisämateriaaleista löytää hieman yli minuutin mittaisen ohjaajan alustuksen, jossa Snyder kertoo miten levyllä oleva pidempi versio eroaa teatteriversiosta. Lisäksi hän paljastaa, miksi kyseiset kohtaukset alunperin poistettiin. Ennen päävalikkoa esitetään trailerit elokuvista Aleksanteri, Exorcist: Beginning, Twisted, Mindhunters ja Michel Vaillant. Kaikissa on Dolby Digital 2.0 -ääni, mutta vain Twistedissä on anamorfinen kuva. Trailereiden ohi pääsee suoraan päävalikkoon niin halutessaan.

Elokuva esitetään anamorfisena ja 2.35:1 kuvasuhteella. Ensisilmäyksellä kuva näyttää vallan mainiolta, mutta hetken kuluttua se alkaa näyttää yliterävöidyltä, mitä todistavat myös ääriviivojen sädekehät. Kuvassa on lisäksi ylimääräistä eloa siellä täällä, jokunen filmiroska ja jonkin verran kohinaa. Tumma väripaletti toistuu vahvana ja ahdistavan synkkänä, kuten ohjaaja halusikin.

Ääniraidoiksi listataan Dolby Digital 5.1 ja DTS 5.1. Jälkimmäinen tuotti positiivisen yllätyksen, sillä automaattitilassa ollut vahvistin loikkasi DTS:n valinnan myötä DTS ES 6.1 Matrix -purkutilaan. DTS-raita on kaksikosta kirkkaampi, erottelevampi ja dynaamisempi, joskin ero on pieni. Molemmat raidat ovat erittäin aktiivisia, käyttävät kaikkia kanavia tilojen luomiseen aina tilaisuuden tullen, eivätkä unohda säikytellä katsojaa äkillisillä ja eri suunnista hyökkäävillä äänitehosteilla. Ääniraita on kuitenkin hieman ohuen ja kimakan kuuloinen. Bassokanavan parhaat jyrähdykset on tarkkaan harkittu ja sen käyttöä voisi kuvailla jopa säästeliääksi.

Lisämateriaalit

Levylle on eksynyt mukava määrä lisukkeita. Valitettavasti ne keskittyvät aivan liiaksi toinen toistaan verisempien zombimaskeerausten tekemiseen. Special Report (21:03min) seuraa kuvitteellisen TV-kanavan uutisointia zombiepidemian alkuvaiheista ja salamannopeasta leviämisestä. Raising the Dead (7:52min), Splitting Headaches (5:35min) ja Attack of the Living Dead (7:22min) ovat ilmeisesti lähtöisin yhdestä pidemmästä Making Of -dokumentista ja käsittelevät kaikki lateksinaamioiden ja kokovartalomaskien tekemistä. Näyttelijät kuorrutetaan lateksilla, tekoveri roiskuu ja raajat irtoilevat - DVD:n K18-ikäraja on ihan ansaittu jo lisukkeiden ansiosta.

Andy's Lost Tape (16:21min) on elokuvassa nähtävän asekauppiaan viimeinen kotivideo. Siinä nähdään tapahtumia, joista leffassa kuullaan vain äänet radion välityksellä. Sokerina pohjalla odottaa viisi poistettua kohtausta (yht. 7:39min), jotka sisältävät lähinnä henkilöhahmoja syventävää ja laajentavaa materiaalia.

Uncle DVD:n faktalaatikko   Pituus: 104:42 min Kuvasuhde: anamorfinen widescreen 2.35:1 Ääniraidat: englanti - Dolby Digital 5.1 (448kbit) ja DTS ES 6.1 Matrix (768kbit) Tekstityskielet: suomi, ruotsi, tanska, norja (ei lisämateriaaleissa) Pakkotekstitys: ei Elokuvan esittelysivulle »

synopsis © 2004 Nordisk Film / arvostelu © 2004 Petri Teittinen