Kovapintainen veteraanipoliisi Eldon Perry saa oppipojakseen kunnianhimoisen keltanokan, Bobby Keoughin. Perry (Kurt Russell) opettaa Keoughille (Scott Speedman) myös ne lukuisat poliisitekniikat, joita ei löydä mistään oppikirjoista ja joista ei juuri ääneen puhuta. Perry kuuluu Los Angelesin poliisin eliittiryhmään SIS (Special Investigations Squad), jossa kaveria ei jätetä eikä hänen tekemisistään laverrella. SIS on raudanluja veljeskunta, jonka omaperäiset toimintatavat saavat varapoliisipäällikkö Arthur Hollandin (Ving Rhames) lopulta kyseenalaistamaan erikoisyksikön hyödyllisyyden ja tarpeellisuuden. Perryn ja Keoghin tutkiessa epäilyttävää ryöstömurhaa, saavat Rodney Kingin pahoinpitelystä syytetyt poliisit vapauttavan tuomion ja Los Angeles leimahtaa liekkeihin.

L.A. Confidentialin kirjoittaja James Ellroyn tarinaan perustuva Dark Blue sijoittuu ajallisesti vuoden 1992 huhtikuuhun, jolloin rotumellakat roihahtivat täyteen voimaansa ja osa kaupungista leimusi liekkimerenä. Los Angelesin poliisivoimia oli jo pidempään arvosteltu liiallisesta voiman käytöstä ja selvästä rotuun perustuvasta "erikoiskohtelusta". Kun Rodney Kingin pahoinpitelystä syytetyt poliisit pääsivät kuin koira veräjästä, muuttuivat laitakaupungin kadut sotatantereeksi, jonne poliiseilla tai valkoihoisilla ei ollut asiaa. Aihe on ilmeisesti yhä sen verran arka, että Dark Blue käsittelee asiaa kuin eräänlaisena sivujuonena, ottamatta selkeästi kantaa mihinkään suuntaan.

Kurt Russellin särmikäs, mutta selvästi rutiinilla esittämä Eldon Perry on turhan stereotyyppinen "paha poliisi", joka liikkuu usein lain väärällä puolella yrittäessään ratkaista rikoksia. Perry ei välitä niinkään siitä, päätyykö ruumishuoneelle oikea syyllinen; pääasia on että paperilla rikos tulee selvitettyä. Ennalta-arvattavasti Perryn nuori suojatti Keough alkaa kärsiä omantunnon tuskista. Romantiikkaa ja suuria tunteita päästään viljelemään heittämällä soppaan Hollandin kaunis apulainen Beth Williamson (Michael Michele), joka joutuu tutkimaan petikaverinsa Keoughin touhuja.

Ron Sheltonin ohjauksessa kamera liikkuu lähes dokumenttimaiseen tapaan, esittäen murhat ja julmuudet kiihkottoman objektiivisesti. Jostain syystä L.A.:n poliisilaitoksen mädännäisyys ei tee kovin suurta vaikutusta; ehkäpä Sheltonin olisi pitänyt tehostaa joidenkin kohtausten latausta unohtamalla passiivisen seuraajan rooli. Yllätyksetön tarina jää kokonaisuutena kovin valjuksi, ja vain Perryn automatka mellakoivan mustan väestön keskuudessa antaa pienen sävärin. Kautta linjan hyvistä roolisuorituksista huolimatta Dark Blue on aiheensa huomioon ottaen yllättävän ponneton ja lattea suoritus - ei missään tapauksessa huono elokuva, mutta rohkeammalla otteella tehtynä lopputulos olisi voinut olla paljon parempikin.

Keskiverto DVD-julkaisu

Elokuva on siirretty DVD:lle uskollisesti sen alkuperäisessä kuvasuhteessa 2.35:1 ja anamorfisena, kuten pitääkin. Kuvan ylä- ja alapuolelle jää leveän kuvasuhteen takia paksut mustat palkit myös laajakuvatelevisioissa. Laadullisesti kuvan yleisilme on hyvä, mutta kuten yleensä käy, lähempi tarkastelu kaivaa esiin kaikenlaisia pikkuvirheitä. Kuvassa on hieman digitaalikohinaa sekä liikesumeutta, ja isoissa väripinnoissa esiintyy värisävyjen yhdistymistä eli posterointia, mikä näkyy ilkeinä juovina. Kokonaisuutena kuva on laadullisesti tämän hetken hyvää keskitasoa.

Levyn Dolby Digital- ja DTS-ääniraidat ovat molemmat 5.1-kanavaisia ja erittäin aktiivisia, mutta laadullista eroa niistä ei löydä. Hyvin mielenkiintoinen äänimiksaus täyttää katselutilan vuoronperään hiphopilla ja nykyaikaan siirretyllä Miami Vice -henkisellä poljennolla. Musiikki on miksattu aidosti monikanavaiseksi siten, että tietyt instrumentit kuuluvat vain esim. vasemmasta takakanavasta. Eri suunnista kuuluvat soittimet luovat veikeän tunnelman, johon kiinnittää ehkä liiaksikin huomiota. Kaupungin ja toimistojen tilatunnelmia luodaan hyvin hienovaraisesti, eikä suuntaavilla tai liikkuvilla äänitehosteilla juuri kikkailla. Bassokanava on myös säästölinjalla.

Dark Bluen DVD-julkaisu ei pääse rehvastelemaan lisukkeillaan. Haastatteluosiossa ohjaaja ja neljä pääosan esittäjää kertovat pintapuolisesti elokuvan taustoista, Los Angelesin mellakoista, omasta roolihahmostaan ja elokuvan tekemisestä. Haastattelut kestävät yhteensä n. 42 minuuttia. B-roll eli "vapaalla kädellä kannetun videokameran haahuilua kuvauspaikoilla" kestää 18:41 minuuttia, eikä sisällä juuri mitään näkemisen arvoista. Traileriosio sisältää trailerit elokuvista Dark Blue, Narc, Basic, Taxi 3 ja The Good Thief. Kaikissa on Dolby Digital 2.0 -äänet ja vain kaksi viimeistä esitetään anamorfisella kuvalla.

Petri Teittinen

Uncle DVD:n faktalaatikko   Pituus: 113:15 min Kuvasuhde: anamorfinen widescreen 2.35:1 Ääniraidat: englanti - Dolby Digital 5.1 (448kbit) ja DTS 5.1 (768kbit) Tekstityskielet: suomi, ruotsi, tanska ja norja Pakkotekstitys: ei Elokuvan esittelysivulle »

arvio © 2003 Petri Teittinen