Uusi voima -lehden toimitus palaa maan tasalle. Palossa saavat surmansa lehden kolme työntekijää, joukossa mm. alamaailman torpedon, Raidin, tyttöystävä Tarja. Palon tekijöiksi ilmoittautuvat välittömästi uusnatsit, mutta jämäkkä komisario Jansson epäilee tunnustusta maksetuksi. Virallisesti juttu julistetaan selvitetyksi, mutta kirjaimellisesti palaneen käryä haistava Jansson jatkaa jutun tutkimista alaistensa suosiollisella avustuksella. Pian tuhopolton jälkeen nuori nainen kuolee Maailmanpankin vastaisessa mielenosoituksessa. Kuolinsyyksi epäillään poliisin harhaluotia, mutta juttua tutkiva Jansson (Oiva Lohtander) löytää videonauhalta todisteen siitä, että tuntemattoman naisen kuolema oli harkittu murha. Raid (Kai Lehtinen) on viettänyt jokusen vuoden Venäjällä, mutta lempi vetää miehen takaisin Suomeen. Kuultuaan Janssonilta Tarjan (Mari Rantasila) kuolleen tulipalossa, ei Raid voi jättää asiaa sikseen, vaan päättää löytää oikeat syylliset. Avukseen hän noukkii mm. vanhan ystävänsä, pornokauppias Sundmanin (Juha Muje), eikä aikaakaan, kun parivaljakko löytää itsensä keskeltä kansainvälistä korkean tason salaliittoa.

Oman polkunsa kulkija Raid sai alkunsa kirjailija Harri Nykäsen kynästä yhdessä ohjaaja Tapio Piiraisen kanssa. Yhteistyön tulos oli äärimmäisen suosittu TV-sarja RAID, eikä ihme, että kaksikko päätti tuoda antisankarinsa myös valkokankaalle. Turhapuromaisesti resuiseen poplariin ja verkkopaitaan pukeutuva Raid on suomalaisen miehen perikuva, joka ei turhia puhu tai tunteile, mutta toimii, kun on toiminnan aika. Harvojen repliikkiensä sekä elokuvan monien sivujuonien ja lukuisten hahmojen ansiosta Lehtisen esittämä Raid jää hyvin kaksiulotteiseksi ja nimikkoelokuvassaan lähes sivuosan rooliin. Tarinaa vaivaava kliseys ulottaa sormensa myös joihinkin hahmoihin, joista arvattavimmaksi nousee komisario Jansson; turhautunut poliisi, joka ei epäröi auttaa lain väärällä puolella operoivaa Raidia.


Elokuvan upeimman roolin heittää eittämättä Juha Muje, jonka esittämä pornokauppias Sundman tärisee ja yökkäilee vakuuttavasti vuoden mittaisen ryyppyputken jäljiltä. Sundmanin muuttuminen itseään halveksivasta ja säälivästä rapajuoposta Raidin tasapuoliseksi aisapariksi on tarinan sykähdyttävin osa, joka tekee suuremman vaikutuksen kuin Raidin ja Tarjan etäisen ja kylmän oloinen suhde. Käsikirjoitus tarjoilee etenkin ensimmäisen tunnin aikana herkullisia henkilöitä, useita huvittavia kohtauksia sekä monotonisen ilmeettömästi heitettyjä ja ratkiriemukkaita repliikkejä, jotka tuovat etäisesti mieleen Kaurismäen elokuvat. Viimeinen puolituntinen alkaa kuitenkin laahata ikävästi, eikä tapahtumien vyyhdin yksinkertaistaminen käsikirjoitusvaiheessa olisi ollut lainkaan pahitteeksi. Hieman ylipitkä kokonaisuus on kuitenkin kohtuullisen viihdyttävä, eikä takuulla petä TV-sarjan faneja.

Missä ääniraita?

Elokuvan käynnistyessä Raidin DVD-julkaisu yllättää negativiisesti; kaukosäätimen raivokaskaan takominen kun ei kaiva levyltä esiin pätevää kuusikanavaista ääniraitaa. Jostain kumman syystä levyllä on vain Dolby Digital 2.0 Surround -raita, joka on pääasiassa loukkaus monikanavaiseen äänentoistoon sijoittaneille kotiteatteriharrastajille. Äänimiksauksen painopiste on luonnollisesti etukanavissa, eikä takaa kuulu kuin satunnaista musiikkia ja yleistä, lähinnä puuroksi luokiteltavaa ääntä, jonka tarkoitus lienee tilatunnelman luominen. Dolby Surrroundin ainoan takakanavan tekniset rajoitukset tekevät urakasta käytännössä mahdottoman. Elokuvan dialogista saa sentään hyvin selvän, poikkeuksena osa komisario Janssonin muminoista, jotka vaativat tekstitystä avukseen. Omituista kyllä, elokuvan lopputeksteissä komeilee Dolby Digital -logo, joka vihjaa, että aito 5.1-kanavainen äänimiksaus on kuin onkin olemassa - jossain.

Elokuva esitetään anamorfisella laajakangaskuvalla, joka on kuvasuhteeltaan 1.80:1. Kuvan laatu loikkii asteikon päästä päähän, sisältäen välillä reilusti kohinaa ja ripauksen liikesumeutta. Myös reunaterävöitystä esiintyy ajoittain. Sivusuunnassa liikkuvat isot alueet käyvät tiukan paikan tullen aivan pikselimössöksi hajoamisen partaalla; onneksi elokuvan kameratyöskentely on suurimmaksi osaksi rauhallista ja lähes dokumenttimaisen jäykkää. Kuvan väripaletti on vahva ja laaja, ja detaljia on tarpeeksi, mutta mustan taso jättää hieman parantamisen varaa. Kuva saa yleisarvosanakseen tyydyttävä. Elokuvan tekstityskielet ovat suomi kuulovammaisille, ruotsi, englanti sekä suomi vain elokuvan vieraskielisille repliikeille.

Levylle on eksynyt hieman lisukkeitakin, joista mainittavin on 19:03 minuutin mittainen "Paha, parempi, RAID", elokuvan tuotannosta kertova dokumentti. Siinä haastatellaan kolmea pääosan esittäjää, ohjaajaa ja paria muuta tuotantohenkilöä. Näyttelijät kertovat pääasiassa roolihahmostaan, ohjaajan täydentäessä hahmojen kuvauksia omilla mietteillään. Dokkari sisältää loppujen lopuksi aika vähän materiaalia itse kuvauksista, eikä huumoriakaan ole liikaa - pilalle menneitä kohtauksia olisi ilomielin katsellut muutamaa sekuntia kauemmin. Dokumentti on tekstitetty suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi.

Elokuvan traileri esitetään anamorfisella laajakangaskuvalla ja Dolby Digital 2.0 -äänellä. Näyttelijöiden ja työryhmän esittely sisältää yhteensä 16 henkilön bio- ja/tai filmografiat tekstiruutuina. Mari Rantasilan äänestä pääsee vielä nauttimaan elokuvan tunnuslaulun, "Näkemiin rakkaani", muodossa. Kappaleelle ei kuitenkaan ole tehty yksinkertaisintakaan musiikkivideota, vaan laulu pyörii tekstiruudun taustalla.

Petri Teittinen

Uncle DVD:n faktalaatikko   Pituus: 122:13 min Kuvasuhde: anamorfinen widescreen 1.80:1 Ääniraidat: englanti - Dolby Digital 2.0 Surround (384kbit) Tekstityskielet: suomi (vieraskieliset repliikit), ruotsi, englanti sekä suomi kuulovammaisille Pakkotekstitys: ei Elokuvan esittelysivulle »

teksti © 2003 Petri Teittinen