Indrid Cold ennustaa.
Journalisti John Klein (Richard Gere) ja hänen vaimonsa Mary (Debra Messing) joutuvat auto-onnettomuuteen, kun Mary näkee oudon punasilmäisen hahmon ja menettää auton hallinnan. Loukkaantunut nainen kiidätetään sairaalaan, jossa häneltä löydetään vakava aivokasvain. Maryn kuoleman jälkeen Johnin elämä pyörii Maryn sairaalassa tekemien luonnosten ympärillä; piirrokset esittävät tummaa, siivekästä hahmoa. Pari vuotta myöhemmin työmatkalla John ajaa selittämättömällä tavalla parissa tunnissa useita satoja kilometrejä, päätyen Point Pleasantin pikkukaupunkiin. Kaiken kukkuraksi Johnin auto hajoaa keskellä yötä. Miehen hakiessa apua lähimmästä talosta, väittää sen isäntä, että John on käynyt koputtelemassa ovea parina edellisenäkin yönä. Paikalle hälyytetään poliisi Connie Parker (Laura Linney), joka kertoo seudulla tehdyistä havainnoista: yöperhosmainen punasilmäinen olento on ilmestynyt useille paikkakuntalaisille.
The Mothman Prophecies perustuu tutkija John A. Keelin samannimiseen kirjaan, joka kertoo tositapahtumista Point Pleasantin kaupungissa vuosina 1966-1968. Yli sata ihmistä vannoi nähneesä kookkaan olennon, joka lensi valtavilla siivillä ja seisoskeli silmät loimuten talojen takapihoilla keskellä yötä. Tämä Indrid Coldiksi itseään kutsuva olento otti jopa yhteyttä moniin asukkaisiin, varoittaen näitä tulevista onnettomuuksista.
Elokuvan ohjaaja Mark Pellington tietää, mistä ammennetaan kauhun ja pelon vahvimmat vivahteet: katsojan mielikuvituksesta. Pellington ruokkii tuota kyltymätöntä petoa omituisella valaistuksella, nopeilla leikkauksilla, peileihin ja ikkunoiden taakse sijoitetuilla kuvilla ja valoilla, sekä uskomattoman tehokkaalla ääniraidalla, joka yksinäänkin onnistuu pelottelemaan katsojan hermoheikoksi. Mothmanin kiireetön kerronta, hyvät näyttelijät ja omintakeinen ilmapiiri luovat ajattoman kauhuelokuvan, joka viipyy katsojan mielessä pitkään. Lajityypin harrastajilla on syytä riemuun, sillä näin voimakasta kauhuleffaa ei ole nähty vuosikausiin.
Keskitason DVD
Egmontin omalle tuotannolle tyypillisesti Mothman on erittäin "luut-ja-nahka" -julkaisu, eli se sisältää lähinnä vain itse elokuvan erittäin vaatimattomien lisukkeiden kera. Harmillista sinänsä, sillä elokuvan pohjana toimivat tositapahtumat tarjoavat runsaasti mahdollisuuksia lisukkeita silmälläpitäen. Julkaisun arvosanalle olisi tehnyt ihmeitä vaikkapa parin kommenttiraidan lisääminen, DTS-ääniraita ja syvempi pureutuminen Point Pleasantin tapahtumiin. Onneksi näistä independent-julkaisuista tuttu pakkotekstitys on tällä kertaa jätetty pois. Positiivista on myös se, että muuten vaatimattomalla DVD:llä on sentään anamorfinen laajakangaskuva ja Dolby Digital 5.1 -ääniraita.
Elokuva esitetään anamorfisella 2.36:1 laajakangaskuvalla, joka on yleisilmeeltään erinomainen, väreiltään vahva ja erottelultaan terävä ja yksityiskohtainen. Elokuva sisältää paljon tummia ja pimeässä tapahtuvia kohtauksia, joista DVD selviää välttävästi; väriskaalan tumman pään toisto jättää hieman parantamisen varaa. Kuvan vinoviivoissa näkyy ajoittain pientä välkyntää ja nostaapa kaikista nyky-DVD:eistä löytyvä digitaalikohina sekin päätään, muttei häiriöksi saakka.
Elokuvan tekijät ovat sisäistäneet faktan, että äänet ovat puolet elokuvan tehosta. Mothmanin tapauksessa julma ja äärimmäisen dynaaminen Dolby Digital 5.1 -ääniraita on usein kuvaa vaikuttavampi osapuoli. Harvemmin törmää elokuvaan, jonka pelkkä kuunteleminen tuo alkukantaiset itsesuojeluvaistot pintaan näin tehokkaasti. Osa ääniraidan tehosta perustuu hiljaisuuteen, johon tuodaan äkisti jotain mystistä ja tavallisuudesta poikkeavaa ääntä. Selkeä dialogi pysyttelee pääosin keskikanavassa, vähäisen musiikin hiipiessä katselutilaan joka suunnasta. Suuntaavilla ja ympäri huonetta liikkuvilla äänitehosteilla kikkaillaan säästeliäästi, mutta sitäkin onnistuneemmin. Mothmanin äänimiksaus on kouluesimerkki siitä, miten äänillä luodaan tunnelmaa. Dolby Digital 2.0 -raita menettelee, mutta miksauksen hienoimmat yksityiskohdat jäävät siitä kuulumattomiin. Ääniraidasta puuttuu lisäksi Surround-bitti, joten vahvistin täytyy kytkeä Pro Logic- tai Pro Logic II -tilaan manuaalisesti.
Ne niukat lisukkeet
Vähäiset lisukkeet alkavat 15 minuutin mittaisella Behind the Scenes -dokumentilla (Dolby Digital 2.0 / täyskuva), jossa valotetaan elokuvan juonta ja tapahtumia, joihin elokuva perustuu. Haastatteluosiossa ääneen pääsevät tähdet Richard Gere, Laura Linney ja Will Patton, sekä ohjaaja Pellington. Vapaamuotoista ja vain satunnaisesti kiinnostavaa rupattelua riittää yhteensä 33 minuutin verran. Elokuvasta kohtauksia lainaavan musiikkivideon lisäksi levyllä on vielä leffan traileri, joka esitetään Dolby Digital 2.0 -äänellä ja ei-anamorfisella laajakangaskuvalla. Lisukkeissa ei ole tekstitystä.
Petri Teittinen
| |
Uncle DVD:n faktalaatikko |
 |
|
| |
Pituus: 113:53 min
Kuvakoko: anamorfinen widescreen 2.36:1
Ääniraidat: englanti - Dolby Digital 5.1 (448kbit) ja Dolby Digital 2.0 (384kbit)
Tekstityskielet: tanska, norja, suomi, ruotsi
Pakkotekstitys: ei
Elokuvan esittelysivulle
»
|
|
teksti (c) 2003 Petri Teittinen |
|
|
|
Unohda muut menot;
pakollinen kokemus |
Katso paremman tekemisen puutteessa |
Parempaa tekemistä varmaan
löytyisi |
Nolo tapaus |
|
|
