 KURKISTUS KULISSIEN TAAKSE |
Elokuvan tähdet
14-vuotiaan Konsta Hietasen ura viihteen parissa alkoi Tenavatähti-laulukilpailusta vuonna 1994, jonka jälkeen hän teki oman levyn. Hän on toiminut juontajana mm. Radiomafiassa ja Leningrad Cowboysien tv-talkshowssa. Hän on näytellyt myös tv-sarjassa Konstan koukkuja. Konstan rakkain harrastus on jalkapallo, jossa hän on erittäin lahjakas.
Ranuan eläinpuiston Väinö-ilves esittää elokuvassa eläinpääosaa. Kuvauksissa Väinön sai parhaiten kiinnostumaan roolistaan kehittämällä erilaisia leikkejä ja pelejä.
Konsta muistaa alkuun ihmetelleensä, kuinka iso eläin ilves on. "Vähän alkuun ihmetytti se, että näyttelisin villieläimen kanssa. Ensimmäisellä tapaamisella Ranualla Väinö hyppäsi selkääni ja kun kerroin siitä kavereille, he vähän epäilivät juttujani", Konsta kertoo. Yhteistyö Väinön kanssa sujui kuitenkin hyvin. Väinö piti kynnet ja hampaat piilossa, joten sitä ei tarvinnut juuri varoa", muistelee Konsta.
"Musta tuntuu, että Väinö kyllä suhtautui minuun eri tavalla kuin ihan vieraaseen ihmiseen. Voi sanoa, että meistä tuli ystäviä. Mä totuin siihen, enkä enää varonut niin paljon".
Kuvauksissa käytettiin aitauksia, jotta ilvekset eivät olisi päässeet karkuun. Konsta kertoo, että ilves liikkuu luonnossa todella nopeasti. Talvella otettiin still-kuvia, joissa Konsta juoksee ilveksen perässä. "Se otti hirveen spurtin siellä hangessa ja mä huusin sen perään, että hei älä jätä! Sen perässä oli vähän vaikea pysyä", sanoo Konsta nauraen.
Konsta kertoo yhteistyöstä ohjaajan kanssa, että alkuun vähän jännitti..."Me harjoiteltiin aluksi tosi paljon. Talvikuvauksissa ei enää tarvinnut harjoitella kovin paljon, sillä siihen rooliin pääsi hyvin kiinni. Rami (ohjaaja Niemi) oli aina todella kärsivällinen, mä ihmettelin oikein, että miten joku voi ollakin niin kärsivällinen", muistelee Konsta.
Talvikuvauksissa oli viikon ajan todella kylmä: pakkasta oli jopa -20 - 30 astetta. "Meillä oli erittäin hyvät varusteet. Välillä tuli liiankin kuuma niissä vaatteissa, varsinkin kerran, kun unohdin kuvausalusasun päälle bussimatkan ajaksi. Kuvauspaikalta hotellille oli 80 kilometriä ja kun me päästiin hotellille, mä olin ihan hiessä", Konsta naureskelee.
Elokuvan tuottaja Hannu Tuomainen kertoo elokuvan synnystä
Suunnitellessamme kotimaista perhe-elokuvaa teemalla lapsen ja eläimen ystävyys huomasimme, ettei länsimaisissa elokuvissa ollut aiemmin käytetty ilvestä eläinpääosassa. Toiseksi ilves on tavattoman kiehtova eläin: se on samanaikaisesti kotikissan oloinen, valloittava eläin ja toisaalta peto, jota ihmisen täytyy osata kunnioittaa. Kolmanneksi Suomen luonnossa on noin 700 luonnonvaraista ilvestä, joten ilves oli luonteva valinta seikkailuun, joka tapahtuu Suomen Lapissa.
Väiski löytyy
Ilmoitimme kaikille Suomen eläinpuistoille etsivämme elokuvaamme ilvestä pääosan esittäjäksi. Keväällä 1996 saimme soiton Ranuan eläinpuistosta, jossa oli syntynyt Väiski-niminen ilveksen pentu, jonka emo hylkäsi. Eläinpuiston henkilökunta oli adoptoinut Väiskin ja alkanut syöttää sitä tuttipullosta. Eläinpuiston intendentti Elina Torvinen oli kasvattanut aiemmin Kissa-nimisen ilveksen, joka edelleen asui Ranuan eläinpuistossa. Elinalla oli siis vahva kokemus ja paljon tietoa ilveksistä. Sovimme hänen kanssaan, että hän alkaa kouluttaa Väiskiä elokuvaamme varten.
Elina Torvisen suositusten mukaisesti elokuvan kuvausten olisi osuttava Väiskin ensimmäisen ja toisen syntymäpäivän väliin. Näin ollen Väiski itse asiassa ohjasi Poika ja ilves -elokuvan tuotannon aikataulua.
Stuntit Ruotsista
Elokuvamme syyskuvauksissa Väiski oli vielä ainoana ilveksenä mukana, mutta talvikuvauksia varten aloitimme jo varhain "varailvesten" eli Väiski stunttien etsimisen. Onneksemme Ruotsissa Parken Zoo-nimisessä eläinpuistossa oli kesällä 1997 syntynyt ilveskaksoset Isa ja Bella. Näiden kohtalo oli sama kuin Väiskin: emo oli hyljännyt ne. Eläintenkouluttaja Elisabet Jonsson oli ottanut Isan ja Bellan kasvattaakseen. Elisabet on erittäin kokenut kissaeläinten kouluttaja. Hän on aiemmin kouluttanut mm. tiikereitä, leopardeja ja muita ilveksiä. Näin ollen palkkasimme Elisabetin kouluttamaan Isasta ja Bellasta Väiskille talvikuvauksiin stuntti-ilvekset.
Leikkiä ilvesten kanssa
Opimme pian kuvausten alettua, että meillä ei ollut kameran edessä "Lassie" tai "Susikoira Roi". Kaikki, jotka ovat koskaan olleet tekemisissä kissojen kanssa, tietävät että niitä ei voi komentaa. Kissojen kanssa voi sen sijaan leikkiä! Toisaalta, kun kissa päättää leikin olevan ohi, sen mieltä mikään ei voi muuttaa. Sama pätee ilveksiin.
Väiskin ja Konstan suhde toimi alusta pitäen erinomaisesti. Konsta oppi pian luottamaan siihen, ettei Väiski aikonut syödä häntä. Toisaalta Konstalle teroitettiin, ettei villieläimeen koskaan voinut luottaa täydellisesti.
Kuvauksia varten Väiski totutettiin äänihälyyn ja siihen, että ympärillä on paljon ihmisiä. Oma lukunsa olivat kuljetukset autolla - ja moottorikelkalla! Kuvauksissa ohjaajan käsky "Hiljaisuus!" sai todella sananmukaisen merkityksen: koska ilves jaksoi keskittyä vain noin puoli tuntia kerrallaan, oli toimittava tehokkaasti silloin, kun se oli halukas yhteistyöhön. Kuvaustiimissä oli ilvestä kuvattaessa aina mahdollisimman vähän ihmisiä, sillä Väiskin piti aina haistaa kaikki ympärillä olevat ihmiset todetakseen näiden olevan ystävällisiä.
Ensisijainen asia oli muistaa se, että ilvestä ei voi komentaa tai pakottaa tekemään mitä ihmiset haluavat, mutta leikeillä ja peleillä se saatiin mukaan tekemään mitä haluttiin. Todennäköisesti elokuvan ilveksillä oli kuvauksissa hauskaa: niille keksittiin kaikenlaisia leikkejä, ihmiset niiden ympärillä olivat rauhallisia ja ne saivat tavattoman paljon huomiota - siitähän kaikki kissat pitävät. Elokuvan lopputeksteissä voisikin lukea "POIKA JA ILVES -elokuvan kuvauksissa käytetyillä eläimillä oli tavattoman hauskaa." Vaikeinta olikin saada ilvekset näyttämään vaarallisilta tai vihaisilta. Emme missään tapauksessa halunneet herättää ilvesten villiä luontoa...
"Kana Urhea"
Väiskin ilmeinen kiinnostus eläinpuistossa asuvia suuria lintuja kohtaan auttoi meitä silloin, kun ilveksen kiinnostus kuvauksia kohtaan lopahti. Erityisesti mieleen jäi "Kana Urhea", joka ihmetytti Väiskiä kovasti. Väiskin metsästäjänluonto oli kuitenkin taakse jäänyttä elämää: studiokuvauksissa Väiski ja kana hävisivät yhtäkkiä jonnekin ihmisten käännettyä niille hetkeksi selkänsä. Ensimmäinen ajatus oli, että Väiski on sittenkin syönyt "Kana Urhean". Hetken kuluttua eläimet löytyivät kaapin takaa istumassa vierekkäin. Ne vain viettivät taukoa ja "juttelivat" keskenään.
Nyt elokuvan ollessa valmis voimme ylpeinä todeta, että eläinten kanssa toteutetut kohtaukset ovat tosia. Niitä ei luotu tietokoneilla. Poika ja ilves on ainutlaatuinen, meidän elokuvamme.
|
|
|
