Klaus Härö
Huhtikuun ensimmäisenä viikonloppuna valkokankaille saapuva Postia pappi Jaakobille on koskettava ja monitasoinen draama, jonka pääosissa Kaarina Hazard ja Heikki Nousiainen tekevät syvälle mieleen painuvat roolisuoritukset. Vastuu elokuvan humaanista vaikuttavuudesta kuuluu näyttelijöiden lisäksi ennen muuta teoksen käsikirjoittaneelle ja ohjanneelle Klaus Härölle.
Postia pappi Jaakobille on juuri 38 vuotta täyttäneen Klaus Härön neljäs pitkä elokuva. Ura on siis vasta alussa, mutta jo nyt Härö yksi kansainvälisesti suosituimmista ja kiitetyimmistä suomalaisista nykyelokuvantekijöistä. Hänen elokuvansa ovat kiertäneet maailman festivaaleja poikkeuksellisen menestyksekkäästi. Kriitikoiden ja yleisön huomattavaan suosioon hänen työnsä ovat kohonneet Suomen lisäksi Ruotsissa.
Porvoolaisessa suomenruotsalaisperheessä kasvanut Härö on muistellut innostuneensa elokuvista voimakkaasti jo aivan pikkupoikana. Perinpohjainen intohimo taidemuotoa kohtaan syttyi varhaisteini-iässä. Samoihin aikoihin Härön paras ystävä sai kaitafilmikameran, jolla nuoret miehet kuvasivat ensimmäisiä omia lyhytelokuviaan.
Ennen opintojen aloittamista Helsingin Taideteollisen korkeakoulun elokuvataiteen laitoksella Härö on kertonut harkinneensa myös papin uraa. Syvälle juurtunut elokuvafriikkiys kuitenkin vei voiton, ja nuorukainen muutti opintojen vuoksi Porvoosta Helsinkiin.
Härön nimen kohoaminen kansainväliseen tietoisuuteen alkoi jo opiskeluaikojen loppumetreillä. Miehen opinnäytetyö, Yleisradion FST:n osittain tuottama lyhytelokuva Yölento (1999) pääsi esille Berliinin elokuvafestivaalilla. Eikä kotiin tarvinnut palata tyhjin käsin: teos huomioitiin tapahtuman nuortenelokuvasarjan tuomariston erikoismaininnalla.
Läpimurto pitkässä fiktioelokuvassa tapahtui kolmisen vuotta myöhemmin. Romaanifilmatisointi Näkymätön Elina (2002) syntyi suomalais-ruotsalaisena yhteistuotantona, joka herätti ansaittua huomiota Pohjanlahden molemmilla puolilla. Suomalaistytön koettelemuksista 1950-luvun Ruotsin Tornionjokilaaksossa kertovasta tarinasta muovautui omintakeisella tavalla haastava lasten- ja nuortenelokuva, joka puhuttaa teemoillaan vahvasti myös aikuisyleisöä.
Suomessa Näkymätön Elina herätti pienoisen kohun, kun teosta ei kelpuutettu ehdolle Jussi-palkintojen saajaksi sen ruotsalaisen tuotantopohjan laajuuden vuoksi. Lopulta se kuitenkin valittiin Suomen ehdokkaaksi kisaamaan parhaan ulkomaisen elokuvan Oscar-ehdokkuudesta.
Kansainvälinen suitsutus käynnistyi Saksasta, kun Berliinin filmifestivaalin nuorisoelokuvasarjan tuomaristo palkitsi Näkymättömän Elinan vuoden parhaan nuortenelokuvan kristallikarhulla. Vuotta myöhemmin Härö teki esikoisellaan historiaa Ruotsin Jussi-juhlissa eli Guldbagge-gaalassa. Näkymätön Elina oli ehdolla vuoden parhaaksi elokuvaksi, ja Bibi Andersson palkittiin parhaasta naissivuosasta. Voittopotin kruunasi Härölle myönnetty Ingmar Bergman -palkinto, joka myönnettiin nyt ensimmäistä kertaa ulkomaalaiselle elokuvantekijälle.
Härön toinen pitkä elokuva Äideistä parhain (2005) puhutteli jälleen sekä suomalais- että ruotsalaisyleisöä tasapuolisesti. Heikki Hietamiehen romaanin filmatisointi kertoo Eerosta, joka lähetetään yhdeksänvuotiaana Pohjanmaan lakeuksilta sotalapseksi Ruotsiin. Tunteita säästelemätön kerronta vetosi suomalaisyleisöön yli sukupolvirajojen: Äideistä parhain kohosi lopulta lähes 220 000 katsojallaan suosituimmaksi vuonna 2005 valmistuneista kotimaisista elokuvista.
Tällä kertaa työ sai virallista tunnustusta myös kotimaassaan. Se valittiin Näkymättömän Elinan tavoin Suomen edustajaksi parhaan ulkomaisen elokuvan Oscar-ehdokkuusmittelöön. Jussi-juhlissa patsaat kotiutuivat teknisten ansioiden osalta vuoden parhaasta lavastuksesta ja kuvauksesta, minkä lisäksi ruotsalaisnäyttelijä Maria Lunqvist voitti vuoden parhaan naispääosan Jussin. Lundqvist iskosti nimensä historiankirjoihin voittamalla samalla suorituksella myös Guldbagge-palkinnon Ruotsissa.
Kolmannella pitkällä elokuvallaan Uusi ihminen (2007) Härö koetteli ennen muuta ruotsalaisia kipupisteitä. Aiheena oli pitkään vaiettu naisten pakkosterilointi, jota Ruotsissakin tehtiin mielenvikaisille sekä köyhille 1930-luvulta 1970-luvulle saakka. Vuoteen 1951 sijoittuvaa heikosti toimeentulevan perheen vanhimman tyttären tarinan kirjoittivat Näkymättömän Elinan käsikirjoittanut ruotsalainen Kjell Sundstedt ja Äideistä parhain -käsikirjoituksen tekemiseen osallistunut Jimmy Karlsson.
Elokuva sai kiitosta kriitikoilta, mutta yleisö vierasti hankalaa aihetta. Suomen elokuvateattereissa sen näki lopulta vain reilut 20 000 ihmistä. Ruotsin Guldbagge-gaalassa se sai ehdokkuudet vuoden parhaasta käsikirjoituksesta, naissivuosasta (Maria Lundqvist) ja naispääosasta (Julia Högberg), mutta palkinnot menivät sivu suun.
Postia pappi Jaakobille on sekä teemoiltaan että niiden käsittelytavalta luontevaa jatkoa Härön hienolle uralle. Teokselle on helppo povata myös kansainvälistä menestystä, ainakin mikäli elokuva-alan tärkeintä amerikkalaista kauppalehteä Varietya on uskominen. Teoksen Göteborgin elokuvafestivaalilla tammikuussa 2009 nähnyt lehden kriitikko Alissa Simon oli näkemästään niin vaikuttunut, että muun muassa kehotti kritiikissään kansainvälisiä tv-ostajia ja festivaalijärjestäjiä käymään elokuvaan käsiksi välittömästi.
Härö-triviaa
* Klaus Juhani Härö syntyi 31.maaliskuuta 1971 Porvoossa.
* Äiti ala-asteen opettaja ja kieltenlehtori, valokuvausta harrastanut isä ammatiltaan faktori.
* Isoisä syntynyt Vaasassa, jonne myös Härö-sukunimen juuret juontavat.
* Pääsi Helsingin Taideteolliseen korkeakouluun toisella yrittämällä.
* On kertonut olleensa opiskeluaikana sitä mieltä, ettei kirjoista pitäisi tehdä elokuvia.
* Tv-töiden osalta kertonut katsoneensa opiskeluaikana ahkerasti tanskalaisen Bille Augustin ohjaamaa tv-sarjaa Hyvä tahto (1992), joka kertoo Ingmar Bergmanin vanhemmista.
* Valmistui vuonna 1999 taiteiden maisteriksi Helsingin Taideteollisen korkeakoulun elokuvataiteen laitoksen ohjauksen ja käsikirjoituksen linjalta.
* Sai Näkymätön Elina -elokuvasta vuonna 2004 Ruotsin Jussi-juhlissa eli Guldbagge-gaalassa Ingmar Bergman -palkinnon, jota ei ollut koskaan aiemmin myönnetty ulkomaalaiselle elokuvantekijälle.
* Voitettuaan Ingmar Bergman -palkinnon Härö sai myös Bergmanilta itseltään kirjeen, jossa ruotsalaisen elokuvan legenda kiitti nuorta miestä erinomaisesta elokuvasta.
* Sai marraskuussa 2004 taiteen keskustoimikunnan myöntämän, 13 000 euron suuruisen taiteen valtionpalkinnon. Samana vuonna palkinnon saivat myös koreografi Marjo Kuusela ja muusikkoduo Pan Sonicin Mika Vainio ja Ilpo Väisänen.
* Svenska kulturfonden -säätiö myönsi Härölle 15 000 euron suuruisen kulttuuripalkinnon huhtikuussa 2007.
* Valtion elokuvataidetoimikunta myönsi Härölle viisivuotisen taiteilija-apurahan syyskuussa 2008.
* Naimisissa porvoolaisen lääkärinaisen kanssa. Pariskunta tutustui toisiinsa jo teini-iässä.
* Pariskunnalla on kolme yhteistä lasta.
* Asuu Porvoossa, jossa on asunut koko ikänsä lukuunottamatta opiskeluaikaa Helsingin Taideteollisessa korkeakoulussa.
* Sanonut olleensa aina kiinnostunut kuvista, valokuvaamisesta ja piirtämisestä.
* Härö on puhunut julkisuudessa paljon kristillisestä vakaumuksestaan, kertonut käyvänsä ahkerasti kirkossa ja lukevansa Raamattua lähes päivittäin. Hän on voittanut myös monenlaisia kirkollisten instituutioiden palkintoja.
* Nuoruudessa Härön suosikkielokuva oli E.T. Sittemmin hän on nimennyt suosikeikseen mm. Coen-veljesten Fargon ja Sam Mendesin ohjauksen Matkalla Perditioniin.
* Nimennyt ohjaajaesikuvikseen mm. Bille Augustin, Risto Jarvan, Stanley Kubrickin, Jan Troellin ja Zhang Yimoun.
* Muita suosikkiohjaajia muun muassa Alan J. Pakula ja Sydney Pollack.
Klaus Härön ohjaustöitä
Postia pappi Jaakobille (2009)
Uusi ihminen (2007)
Päärooli (2005; lyhytelokuva)
Äideistä parhain (2005)
Statisti (2003; dokumentti)
Näkymätön Elina (Elina - Som om jag inte fanns, 2002)
Kolme toivetta (Tre önskningar, 2001; dokumentti)
Kadut kuin kultaa (Gator av guld, 2000; dokumentti)
Meren yli kotiin (Hem över havet, 1999; dokumentti)
Yölento (Nattflykt, 1999; lyhytelokuva)
Sommartiden (1999; lyhytelokuva) (1999)
Syntymättömien runoilijoiden seura (Ofödda poeters sällskap, 1998; dokumentti)
Kaksi rakkautta (Två kärlekar, 1998; dokumentti)
Maraton (1997; lyhytelokuva)
Tuulen tavoittelua (Jagande efter vind, 1995; lyhytelokuva)
Johannes 10-11 v. (Johannes 10-11 år, 1993; lyhytelokuva)
